Pitkät, kapeat ja sinisävyiset, punaoranssilla raidoitetut räsymatot, jotka äitini täti Lyyti-mummo kutoi 1950-luvulla, ovat minulla edelleen tallessa ja käytössä kesäpaikkani lattialla.
Perintömatoissa tiivistyy räsymaton ydin. Matot on koottu monenkirjavista kuteista ja hakattu kuosiin huolellisesti. Niiden väritys on samaan aikaan tasapainoinen ja yllättävä. Lähes jokaiseen raitaan liittyy muisto: miehen paita, lapsen mekko tai siskon lakana. Tarkasti katsoen, raidan poimusta pilkistää siellä täällä pieni neppari.
Perintömatoissa tiivistyy räsymaton ydin. Matot on koottu monenkirjavista kuteista ja hakattu kuosiin huolellisesti. Niiden väritys on samaan aikaan tasapainoinen ja yllättävä. Lähes jokaiseen raitaan liittyy muisto: miehen paita, lapsen mekko tai siskon lakana. Tarkasti katsoen, raidan poimusta pilkistää siellä täällä pieni neppari.
 |
| Rantasauna |
Lyyti-mummo hakkasi kangaspuissa mattoihin arkista elämää ja muistoja, mutta myös perinnön minulle.
Mielestäni ainoa ja oikea tapa tehdä mattoja on se, että itse leikkaan kuteet vanhoista vaatteista ja sommittelen maton puissa mahdollisimman monisävyisistä materiaaleista. Usein mattoni ovat sävytettyjä siniseen. Jonkin verran olen ostanut valmiita kuteita, mutta jokin kudotuista töistä silloin puuttuu. Se on hiljainen tarina, josta nautin katsellessani räsymattoja lattialla.
 |
| Sinistä ja punaista sen olla pitää |
 |
| Ruusukkaat kukkivat raidoissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti